| UE-kuvia: Toinen autiotalo Pispalassa |
[Jul. 1st, 2008|05:54 pm] |
| [ | Tags | | | kuvat, ue | ] |
| [ | Current Music |
| | Psyche - Unbreakable | ] |
Jatketaanpa UE-kuvien esittelyä, nyt luvassa isompi ja näkyvämpi autiotalo Pispalassa.
( 21 kuvaa )
Tuolla käydessämme paikalle ilmaantui joku paikan entinen (luvaton) asukki, joka kävi hakemassa yläkerrasta sirkkelinterää ja entiseltä avopuolisoltaan lahjaksi saamaansa kivenmurkaletta ja kertoi siinä samassa jotain paikan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. En kyllä kuunnellut kovin tarkasti kun se oli kuitenkin hieman ahdistava kohtaaminen, joten turha kysyä yksityiskohtia joita en muista. Sattuneesta syystä emme käyneet yläkerran huoneistossa, johon tuo tyyppi meni. |
|
|
| Kaikki mitä tarvitsee tietää |
[Jun. 30th, 2008|05:58 pm] |
Lumous 2008: Tanssin Psychen keikalla ilman paitaa Sex Dwarfin aikana.
Sanon tosin vielä sen verran, että olin epäkiitollisen pioneerin osassa: olin ainoa joka otti tuolla paidan pois mutta asiaa ei noteerattu mitenkään. Seuraavana päivänä The Endissä paidan riisuminen aiheutti suunnatonta hysteriaa, vaikka se olikin silloin ihan laumasieluista käyttäytymistä! |
|
|
| UE-kuvia: Autiotalo Pispalassa |
[Jun. 23rd, 2008|06:08 pm] |
| [ | Tags | | | kuvat, ue | ] |
| [ | Current Music |
| | Flesh Field - Strain | ] |
Aloitetaanpa spektaakkelimainen UE-kuvien sarja vaatimattomasti tylsällä turistikohteella Tampereelta. En sentään ole tikkutehdasta ja Kolkosta kuvaillut, mutta nää Pispalan autiotalot on kyllä ihan yhtä kuvattuja, läpitöhrittyjä ja narkkareiden asuttamia kuin edellämainitut Tampereen "ykköskohteetkin".
( 14 kuvaa ) |
|
|
| Musiikkiuni |
[Jun. 16th, 2008|10:26 am] |
| [ | Tags | | | unet | ] |
| [ | Current Music |
| | Omnia - Alive | ] |
Näin unta että olin Scissor Sistersin keikalla jossain liikuntasalia muistuttavassa tilassa. En oikein muista, olinko aluksi osa bändiä mutta heiluin joka tapauksessa lavalla mukana tajuten lopulta ettei mun ehkä oliskaan kuulunut olla siellä. Yksi bändin jäsenistä teki merkin kesken biisin, musiikki lakkasi, ja bändi poistui lavalta. Ajattelin että syy oli joko minussa tai sitten siinä että lavan edustalla oli joku yleisön jäsen loukkaantunut. Jostain syystä bändin joku jäsen sanoi jossain vaiheessa että väkeä on tosi paljon, vaikka sali oli oikeasti puolityhjä ja yleisöä ehkä korkeintaan 30 ihmistä.
Keikan äkillisen loppumisen jälkeen joku järjestäjistä ryhtyi tyynnyttelemään pettynyttä yleisöä kertomalla siitä millaisia temperamenttisia tempauksia bändi oli aikaisemmin keikoillaan tehnyt, ja että saimme nähdä yllättävän pitkänkin esityksen. Lohdutukseksi järjestäjä jakeli pinssejä, mä sain pari Isis-pinssiä. Joku nainen tuli pyytämään multa sitä toista ja pyysin sitä kertomaan miksi se ansaitsee sen. Nainen vastasi että siksi ettei se oikeasti tykkää Isiksestä mutta kuuntelee sitä silti tosi paljon. Yhtäkkiä tanssimme yhdessä, enkä muista enää muuta. |
|
|
| Ilmoitus |
[Jun. 11th, 2008|06:26 pm] |
|
Poistin vähän tyyppejä kaverilistalta. |
|
|
| Linkkivinkki |
[May. 6th, 2008|08:50 pm] |
Olen ihan totaalisen addiktoitunut iLiken biisintunnistukseen. Eihän sieltä nyt juurikaan hyviä biisejä pääse tunnistamaan mutta ei se olekaan se pointti! Parasta on tunnistaa biisi jota ei ole kuullut koskaan aikaisemmin, varsinkin jos se on jotain Kelly Clarksonia. Ehkä hieman huolestuttavaa että olen näin perillä listahittikamasta vaikka en olekaan mielestäni juuri kuunnellut radiota tai katsellut musiikkivideokanavia vuosikausiin. Toistaiseksi olen tunnistanut 72,6 % tuolla soineista biiseistä. Kieltämättä tästä tuoreimmasta "indie"-buumista olen ihan pihalla eikä ole mitään hajua siitä miten vaikkapa Modest Mousen erottaa Death Cab for Cutiesta.
Voisi kai kirjoittaa nyt samantien muutakin, vaikka oikeasti en halunnut kertoa muuta kuin että toi on tosi siisti peli! :D Oon tervehtymässä pikkuhiljaa flunssastani ja tänään olikin oikein turhauttava toipilaspäivä. En nyt ole ihan kipeä mutta ei jaksa kuitenkaan oikein tehdä mitään järkevää. Minä vain vuorotellen datailen, tuijotan tv:tä (jopa jääkiekon MM-kisoja! :O) ja luen, ja sitten taas makoilen hetken musiikkia kuunnellen. Enempään ei riitä voimat.
En saisi edes datailla, koska olen taas eksynyt sellaisille saiteille jotka vaativat monotonista klikkailua (kuten tuo biisintunnistus) ja sellaisestahan käteni ei tykkää. Se on pitkästä aikaa taas huonommassa kunnossa. En oikeastaan voi pelata nykyään tietokoneella enää mitään koska käteni ei kestä sitä. Niin, ongelmastahan pääsisi eroon jos antaisi itselleen tietokonekiellon vähäksi aikaa mutta mitä mä sitten muka tekisin kaikella ajallani? |
|
|
| Huhtikuun hitit |
[Apr. 29th, 2008|06:43 pm] |
| [ | Tags | | | musiikki | ] |
| [ | Current Music |
| | Portishead - Third | ] |
Kuukausi on taas ehtinyt vierähtää ja ajattelin jatkaa tätä toistaiseksi kahden kuukauden ikäistä traditiota, että esittelen menneen kuukauden suosikkilevyjäni. Nämä eivät välttämättä ole kuukauden kuunneltuimpia tai edes pidetyimpiä, niitä levyjä vaan joista keksin jotain sanottavaakin.
( The Legendary Pink Dots, Portishead, The Tiger Lillies, The World of Skin ) |
|
|
| Poskensoittoa ja poskihoitodiplomeja |
[Apr. 27th, 2008|01:33 am] |
| [ | Tags | | | keikat | ] |
| [ | Current Music |
| | The World of Skin - Ten Songs for Another World | ] |
Pitää varmaan pakottaa itsensä tekemään jonkinlaisia keikkaraportteja, ettei tämä journal aivan tarpeettomana loju bittiavaruudessa:
24.4. Einstürzende Neubauten @ Tavastia, Helsinki
Viime aikoina on pahasti vaivannut jonkinlainen keikkaväsymys, mikään bändi ei oikein ole jaksanut säväyttää livenä. EN oli kuitenkin sen verran hyvä livebändi, ettei villin nuoruuden innolta voinut välttyä. Sanoisin että meni ehdottomasti 10 parhaan koskaan näkemäni keikan joukkoon. Blixa Bargeldin elehtimistä oli pakko katsoa hypnotisoituneena, mutta välillä piti kiinnittää huomio muualle ja kuikuilla varpaillaan että mitä ihmeen kilkutinta siellä lavalla nyt tällä kertaa hakataan.
Eniten konsertissa miellytti se, miten bändi osasi soittaa niin hiljaa kuin kovaakin. Kunnon nostatuksia olisi voinut olla useammassakin biisissä, nyt setin kokonaisilme oli ehkä hieman liian rauhallinen. Blixa muuten selvästi plagioi minua, koska olin juuri ennen keikkaa läpsinyt poskeni punaisiksi musisointitarkoituksissa. Sitten se teki keikalla ihan samaa jonkun biisin alussa! Haastan sen oikeuteen ja musta tulee miljonääri! Muahaha!
26.4. TrümmerFrau @ Dog's Home, Tampere
Redemption-klubilla esiintynyt TrümmerFrau oli aika mielenkiinnotonta konepoppia, mutta ei se mitään, niillä oli vähäpukeisia tanssityttöjä! Ei voi siis valittaa ainakaan huonosta lavashow'sta. Ei siellä lavalla kukaan oikeasti mitään soittanut, mutta ei se haittaa, kun on vähäpukeisia tanssityttöjä! Koko keikka meni lähinnä siihen, että yritin pitää pokkaani parhaimpani mukaan. Ei se ollut helppoa kun lyriikoissakin oli helmiä kuten "blowjob diploma" ja "my love is noisy".
Keikan aikana samassa pöydässä jotkut rasittavat metallistit rupesivat kotkottamaan perinteistä "black metalista mä tykkään siksi koska siinä tyypit tekee kaiken itse, EBM:ssä vokalistit ei osaa edes laulaa ilman efektejä ja se musiikkikin on sellaista nappien painelua jota kuka tahansa ostaa" -mantraa, johon pöydässä olleet tytöt sitten kommentoivat ainoalla oikealla tavalla: "mennään tanssimaan". Kyseisten tyttöjen tanssiinlähtökohelluksesta tuli ihan mieleen Leila ja Annukka tai Anne ja Ellu tai Edina ja Patsy, ja olin taas vähällä repeillä hillittömästi kun kuvittelin mielessäni Absolutely Fabulousin goottiversiota.
Bussipysäkillä halusin puhua Julielle. En kuitenkaan uskaltanut, joten välttelin katsekontaktia ja teeskentelin etten huomannut koko ihmistä. Jälkikäteen vitutti. Enää ei vituta, koska mikään ei rauhoita kuin Michael Giran mörinä Jarboen hönkiessä taustalla. |
|
|
| Pianistileffailta |
[Apr. 13th, 2008|12:22 am] |
Katsoin äsken tv:stä Roman Polanskin Pianistin. Suhtauduin vähän skeptisesti tuohon etukäteen, nuo sentimentaaliset mainstream-natsileffat kun eivät yleensä vetoa minuun hirveästi. Tuo oli kuitenkin upea elokuva, vaikka tietysti englantia puhuvat puolalaiset syövät aina uskottavuutta. Parhaita post-apokalyptistä maailmaa ja helvettiä kuvaavia elokuvia, ja tuo vielä perustui tositapahtumiin!
Kohta pitääkin katsoa sitten Michael Haneken Pianisti, suomeksi kuitenkin Pianonopettaja. En kyllä keksi parempaa tapaa käyttää viikonloppuiltaa kuin kahden suosikkiohjaajiini lukeutuvan miehen teoksien katseleminen. Osoittaa kyllä melkoista tv-ohjelmoinnin synkronisiteettiä, että taas vaihteeksi kaksi eri kanavaa ovat osanneet laittaa ohjelmistoonsa sopivasti peräkkäin kaksi epäilyttävän hyvin yhteensopivaa ohjelmaa.
Roman Polansi kuvaili Teeman dokumentissa hienosti myös kolmatta suosikki ohjaajaani: David Lynchin elokuvat on niin hyvin kerrottuja että katsoja luulee seuraavansa tarinaa. Tämä ei ollut suora sitaatti, joten käsititte nyt kaiken kuitenkin väärin.
Asema 62:ssa oli äsken häät sulhasen isoäidin haudan päällä, siistiä. |
|
|
| Maaliskuun musiikit |
[Mar. 29th, 2008|11:38 am] |
| [ | Tags | | | musiikki | ] |
| [ | Current Music |
| | Naevus - Soil | ] |
Minun on jo pitempään pitänyt kirjoittaa erinäisistä levyistä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Näin kuukauden lähestyessä loppuaan ajattelin kuitenkin ryhdistäytyä, ja kirjoittaa niistä levyistä, joita menneen kuukauden aikana on tullut kuunneltua erityisen paljon. Eräänlainen kuukauden albumilista tavallaan, paitsi että paremmuusjärjestykseen asettamisessa ei mielestäni ole järkeä. Tilastotietoja voi vaikka stalkata last.fm:stä jos haluaa.
( Herbst9 vs. Z'ev, Naevus, Puissance & unterART )
Lopuksi vielä käsken kaikkia tulemaan Naevuksen keikalle 5.4. Dog's Homeen, koska Naevus on loistava bändi ja keikka on ilmainen. Ei ole paljon menetettävää! Itse ainakin olen pakahtua intooni. |
|
|
| Verta on tulossa |
[Mar. 25th, 2008|06:14 pm] |
Kävin katsomassa There Will Be Bloodin (saatan spoilata, mutta ihan vähän vain). Täytyy kyllä sanoa, että Daniel Day-Lewisin ja Paul Danon yhteiset kohtaukset olivat upeinta näyttelijöiden välistä yhteistyötä jota olen nähnyt valkokankaalla pitkään aikaan. Day-Lewis kyllä selvästikin ansaitsi oscarinsa. Daniel Plainview'n hahmosta löytyi kyllä paljon samaistuttavaa, surmatöihin asti johtavaa aggressiota ja rahan palvomista lukuunottamatta. Paul Thomas Anderson <3.
Sain tänään luettua loppuun myös Goth Chicin, joka kyllä sai minut tuntemaan itseni entistäkin vieraantuneemmaksi niin goottiskenestä kuin sitä ankarimmin arvostelevistakin ihmisistä. Molemmat osapuolet tuntuvat ottavan asiat turhan vakavasti. Tästäkin huolimatta lukukokemus oli palkitseva ja mukaan tarttui pitkä lista klassista musiikkia ja kirjallisuutta, johon pitäisi tutustua. Elokuvien ja populaarimusiikin puolelta tuo ei tarjonnut juuri mitään uutta tietoa, mitä nyt siellä mainittiin pari pornobändiä, joista en ole kuullutkaan. Enkä ehkä haluakaan kuulla enempää, Sleep Chamberissa on ihan tarpeeksi.
Kirjassa tiivistettiin myös varsin herttaisella tavalla ne syyt, joiden vuoksi eräät taiteilijat ja heidän teoksensa ovat niin hölmöjä mutta kuitenkin kerrassaan ihania:
H.P. Lovecraftin kirjallisia puutteita on kritisoitu hänen uransa alusta lähtien. Teosten henkilöhahmot ovat laimeita - hengettömiä, pahvisia tiedemiehiä, jotka ovat uteliaisuuttaan ajautuneet liian pitkälle - ja dialogi epäuskottavaa. Tämä ei suinkaan ole Lovecraftin tekstien suurin puute. Vaikka hän yhtäältä tuntuikin suuresti rakastavan adjektiiveja, vaikutti usein siltä, että kun tarinan huippukohdassa olisi pitänyt kuvailla sitä pitkään hehkutettua ennennäkemätöntä kauhua, kirjailija meni täysin lukkoon. Lovecraftin pahuus oli Kismet-suklaan vastakohta: niin pahaa, ettei sanotuksi saa - kaikki oli joko "sanoinkuvaamatonta", "muodotonta" tai "ihmismielen käsittämättömissä". Ilkeimmät kriitikot ovatkin todenneet, että jos Lovecraft ei kauhukirjailijana kyennyt löytämään sanoja kauhujaan kuvaamaan, hän oli ehkä väärällä alalla.
...
David Tibet, jonka koko ura tuntuu perustuneen odotusten vastaiseen toimintaan, siirtyi niiden [Nature Unveiledin ja Dog's Blood Risingin] jälkeen Swastikas For Noddy -levyllään (1987) akustisen folkin pariin. "Tietyssä vaiheessa kehitin suoranaisen pakkomielteen [lasten satuhahmo] Noddyyn", Tibet kertoi Terrorizer-lehdelle. "Otettuani kerran happoa näin Noddyn ristiinnaulittuna Pohjois-Lontoon taivaalla. Joka puolella oli tonttuja, jotka osoittelivat ja naureskelivat Noddylle. Seuraavana aamuna olin asiasta melkoisen järkyttynyt ja aloin keräillä kaikkea Noddyyn liittyvää tavaraa." |
|
|
| Gradupäiväkirja, XVII eli melkein viimeinen luku |
[Mar. 3rd, 2008|11:30 pm] |
| [ | Tags | | | gradu | ] |
| [ | Current Music |
| | KMFDM - Brimborium | ] |
Olin tuossa viime viikolla esittelemässä graduani seminaarissa. Esitys meni hyvin vaikka nyt innostuinkin paasaamaan ihan liian pitkään. Ainakin siinä tuli ensimmäistä kertaa tunne siitä että oikeasti tiedänkin jotain aiheestani. Ihan hyvä varmaan tässä vaiheessa. Oli melkoinen yllätys silti, että ohjaaja sanoi ettei työni vaadi enää muuta kuin loppuviilausta. En tiedä miksi se oli yllätys, kai se on ihan paikallaan tässä vaiheessa.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen että pääsen kohta tästä urakasta eroon, reilu vuosi elämästäni tähän onkin mennyt. Ei juurikaan kiinnosta mitä sitten on vuorossa kun tämä on ohi, mutta haluan vain yksinkertaisesti eroon tästä jutusta ettei tarvitse enää sillä päätään vaivata.
Lähiaikoina pitäisi siis vielä tehdä loppuviimeistelyt ja vieläkin saa tarjota apua. Lähinnä siis kirjoitusvirheiden korjaamista ja muuta stilistiikkaa jäljellä ja sitten olenkin jo melkein maisteri. Melko epätodellinen ajatus johon totutteleminen vaatii kyllä aikaa. |
|
|
| Covenant |
[Mar. 2nd, 2008|02:35 am] |
Eskil astui käteni päälle! En pese sitä ikinä!! |
|
|
| Tekotaiteellisen paskan määritelmä |
[Feb. 18th, 2008|12:03 am] |
| [ | Tags | | | mp3, musiikki | ] |
| [ | Current Music |
| | Claire Voyant - Love Is Blind | ] |
Olen löytänyt kaikkien teennäisten "muusikkojen" kuninkaan, miehen jonka tuotanto saa kenet tahansa katumaan sitä että on käyttänyt sanayhdistelmää "tekotaiteellinen paska" mistään muusta musiikista: Vagina Dentata Organ.
Tarkastellaanpa projektin diskografiaa, niin ettei jää kenellekään epäselväksi, miksi VDO ansaitsee kunniamaininnan "teennäisintä taidehomoilua jota on ikinä julkaistu äänilevyllä".
Music for Hashishins (1983). Levyltä löytyy kaksi 21-minuuttista kappaletta jotka koostuvat vain ja ainoastaan koiran murinasta. Wikipedia tosin sanoo, että suden, mutta eiköhän tuosta saa hyvän kuvan. Siis pelkkää elukan vihaista murinaa yhteensä yli 40 minuuttia.
The Last Supper (1984). Levyltä löytyy kaksi raitaa (yksi per vinyylin puoli, jälleen kerran) jotka koostuvat Kansan Temppelin viimeisistä nauhoitetuista hetkistä ennen lahkon joukkoitsemurhaa sekä lahkon johtajan Jim Jonesin saarnoista.
Triumph of the Flesh (1984). Jälleen kerran vain kaksi vinyylin puolen pituista raitaa. Tällä kertaa ne koostuvat espanjalaisen Calanda-kylän rumpufestivaalista. Tämä on siis kenttänauhoitus siitä kun suuri joukko ihmisiä rummuttaa loputtomasti rumpuja. Vaikka tämä onkin VDO:n tuotannosta lähimpänä varsinaista musiikkia, ei tämä ole silti yhtään vähemmän kuolettavan tylsää ja naurettavaa pelleilyä.
Cold Meat (1986). Tässä on ihmisten orgasmiääntelyjä eri tavoin käsiteltynä. Kahden 19-minuuttisen biisin verran. Ei niissä oikeasti ole muuta kuin orgasmiääntelyjä.
Un Chien Catalan (1994) (osa 2). Seitsemän raitaa, jotka koostuvat Harley-Davidsonin moottorin äänistä. Ei levyllä siis ole oikeasti muuta kuin tuota tunnin putkeen.
The Perpignan Killings (2002). Kokoelmalevy, jolla soivat päällekkäin VDO:n neljä ensimmäistä julkaisua eli kyseessä on yhdistelmä uskonnollista kiihkoa, orgasmiääniä, koiran murinaa ja maanista rummutusta. Koska alkuperäiset julkaisut ovat niin minimalistisia, tämä on oikeastaan ainoa VDO:n tuotannon kuuntelukelpoinen osa. Tässä sentään tapahtuu jotain! Ainoan "järkevän" levynsäkin tekemiseen VDO:lta meni 20 vuotta ja sekin on tällaista semikiinnostavaa äänikollaasisotkua. Hyvin käytettyä aikaa, sanoisinko!
The Great Masturbator (2004). Yksi 50-minuuttinen raita, jossa ei tapahdu mitään. Kuulemme vain kirkonkellon soittoa. 50 minuuttia. Ei mitään muuta. Levyn ainoan biisin nimi on The Dog's Bollocks. Ilmeisesti tällä on olevinaan tekemistä jotain Salvador Dalín kanssa, ainakin kansitaiteet ovat Dalía.
Latauslinkit ja lisätiedot julkaisuista tarjoaa Sickness Abounds. |
|
|
| Apokalyptinen radio-ohjelma |
[Jan. 25th, 2008|04:54 pm] |
| [ | Tags | | | diskjokkaus | ] |
| [ | Current Music |
| | The Doors - Waiting for the Sun | ] |
Mainostanpa vaihteeksi radio-ohjelmaa, kun ajattelin että tätä lukevia voisi illan teema kiinnostaa: tänään kello 18 pari tuntia apokalyptistä musaa! Ohjelman teemana siis maailmanloppu; varsinaista genrerajausta ei ole mutta sattuneesta syystä pääasiallisesti kuullaan neofolkia, power electronicsia ja martial industrialia. Ohjelmaa voi kuunnella tästä näin. Toki tämä on naurettavan lyhyt varoitusaika, mutta uusinta tulee sunnuntaina (kello 18) ja tiistaina (kello 22). Tässä esimakua tulevasta:
( Maailmanloppu )
Menivät sitten perumaan sen Traumankin jossa mun piti soittaa, eikä mulla nyt olekaan tiedossa lähiaikoina muita soittokeikkoja kuin noita omia radio-ohjelmia. Viikon päästä varmaan soitan ohjelmassa niitä biisejä, joita olin suunnitellut soittavani Traumassa eli silloin tulossa aika samantyylistä musiikkia kuin tämän viikon ohjelmassa, mutta dark ambientilla höystettynä. |
|
|
| 20 menneen vuoden parasta levyä |
[Jan. 17th, 2008|09:19 pm] |
| [ | Tags | | | musiikki, vuosikysely | ] |
| [ | Current Music |
| | Blood Axis & Les Joyaux de la Princesse - Absinthe: La Folie Verte | ] |
Tämän listauksen väsääminen vähän kesti, koska niin monta vuonna 2007 julkaistua levyä tuli hankittua viime tipassa tai vasta tämän vuoden puolella. Sitten vielä piti arpoa ikuisuus niiden keskinäistä järjestystä, eikä se nytkään tietenkään ole mitenkään absoluuttinen ja muuttumaton. Mutta nämä 20 levyä ovat kuitenkin ne vuodelta 2007, jotka ansaitsevat tulla mainituksi, eipä sillä järjestyksellä nyt niin hirveästi väliä:
( Read more... ) |
|
|
| Hittimies |
[Jan. 11th, 2008|09:05 pm] |
| [ | Tags | | | elokuvat | ] |
| [ | Current Music |
| | Bohren und der Club of Gore - Sunset Mission | ] |
Kävin katsomassa Hitmanin, vaikka heti Plevnaan astuessani ajattelinkin että se oli virhe; kerran puolessa vuodessa on suunnilleen se maksimi, jolloin kestää käydä Finnkinon teattereissa katsomassa popcorn-vaaseja kahmivia poikamiesnörttejä ja toistensa naamoja imeviä pissispariskuntia. Haluan mahdollisimman pian Niagaraan palauttamaan uskoni ihmisyyteen. Kaupallisissa leffaesityksissä esiintyy neljä ilmiötä, jotka ylittävät käsityskykyni kultturellina elitistinä: 1) Leffassa syödään; 2) Leffassa käydään treffeillä; 3) Leffan aikana puhutaan; 4) Leffasta poistutaan heti kun lopputekstit alkavat. Minulle tuo vastaa sitä kuin menisi kirkkoon syömään popcornia, juttelemaan ja pussailemaan jonkun kanssa, ja lähtisi vielä kesken saarnan pois. Okei, ehkä analogianmukainen vastine lopputeksteille olisi synninpäästö. Keikat ovat tietysti melkolailla sama juttu.
Mutta itse elokuvasta: sitä tulee väkisinkin verrattua Doomiin, koska se oli se toinen pelifilmatisointi, joka mun nyt vaan oli yksinkertaisesti pakko mennä katsomaan, vaikka tiesinkin että se on ihan paska leffa. Vain ja ainoastaan siksi, että kyseinen peli oli silloin joskus niin cool. Kieltämättä Hitman voittaa vertailun miten päin katsottuna tahansa. Doomilla ei ollut oikein mitään tekemistä itse pelin kanssa kahta kohtausta ja nimeä lukuunottamatta, Hitman sentään pysyi jotenkin uskollisena esikuvalleen: tapahtumapaikat ja kuvaustyyli näyttivät välillä niin paljon Hitman-peleiltä, että melkein unohti itseasiassa katsovansa elokuvaa. Olihan tässäkin yksi kohtaus, joka oli kutakuinkin kopioitu suoraan itse pelistä ja sen aikana oli pakko hykerrellä poikamaisen innostuneesti. Leffan dramaturgia kuitenkin mätti ja pahasti: alku ja loppu olivat melko tehottomia ja tuntuivat perin keinotekoisilta keinoilta yrittää pitää kerrontaa kasassa. Olisin myös toivonut, että yksittäiseen hittiin olisi keskitytty rauhallisella pieteetillä, esimerkiksi ihan leffan alussa. Esimerkiksi Léonin puistokohtauksesta olisi ollut hyvä ottaa mallia.
Elokuvan suurin virhe oli kuitenkin hollywoodmaisessa särmien siloittamisessa, joka parhaiten näkyi itse 47:n hahmossa. Aivan kuten Doom, on Hitmankin vesittänyt aika pahasti alkuperäispelien poliittisen epäkorrektiuden, joka kuitenkin oli tärkeimpiä syitä sille, miksi nuo pelit muodostuivat niin suosituiksi. Jo ikäraja (K-15) kertoo siitä että jossain on nyt oikaistu mutkia ja pahasti. Doom tosin oli K-18, mutta en käsitä miksi... sehän oli kesy kuin mikäkin. 47:sta yritettiin tehdä vähän liian moraalista hahmoa; se säästi ihmishengen aivan liian monta kertaa! Perin epäammattimaista. Hahmoon olisi kaivannut hitusen lisää Patrick Batemannia ja roiman annoksen Terminatoria. Romanssikuvio sentään hoidettiin mukavan maltillisesti, joku epäuskottava rakastelukohtaus olisi kyllä pilannut leffan totaalisesti. Timothy Oliphant oli sinänsä melkolailla täydellinen valinta rooliin.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli varmaan kuitenkin paras pelifilmatisointi jonka olen koskaan nähnyt, mutta kuten on tiedossa, se ei vielä sinänsä ole mikään elokuvallinen saavutus. Alkuteksteistä tuli muuten Dark Angel vähän liikaakin mieleen ja lopputekstithän sitten paljastivat että osa kuvista oli ihan oikeasti varastettu suoraan kyseisestä sarjasta! |
|
|
| Ne Ovet |
[Jan. 8th, 2008|02:53 am] |
| [ | Tags | | | musiikki | ] |
| [ | Current Music |
| | SE ON LOPPU NY!!! | ] |
Hytkyn keskellä yötä alasti Doorsin The Endin loppukliimaksin tahdissa kuulokkeet päässä ja ajattelen, että pitäisi varmaan olla pilvessä että tällaista käytöstä voisi pitää edes jotenkin normaalina. Pitää ilmeisesti ruveta listaamaan vuoden 2008 musiikkilöytöjä jo tässä vaiheessa vuotta, sillä The Doors on rakkaus! |
|
|
| Gradupäiväkirja, XVI luku |
[Jan. 7th, 2008|07:31 pm] |
| [ | Tags | | | gradu | ] |
| [ | Current Music |
| | The Doors - Waiting for the Sun | ] |
Edellisestä päivityksestä on kulunut ikuisuus. Ei tässä välissä mitään sanottavaa ole tapahtunutkaan. Olisihan tässä ollut aikaa tehdä vaikka koko homma valmiiksi, mutta pääasiallinen työni oli loppuvuoden 2007 sen murehtiminen, etten saa mitään aikaiseksi. Minuun iski se kovin yleinen graduntekijöiden ongelma, että mieli vaan joutuu hirveään jumiin ja osaa vain ajatella sitä miten pitäisi ja pitäisi tehdä sitä ja sitä mutta ei vaan pysty. Stressi siitä, ettei saa mitään aikaiseksi, lisää vain ahdistusta joka johtaa siihen ettei varmasti saa mitään aikaiseksi.
Olen minä kyllä kaikkea pientä tehnyt koko tämän ajan, mutta kovin tehottomia ajankäyttöni ja päivärytmini ovat olleet. Kävin yliopistolla ihan paikan päälläkin graduneuvottelussa ohjaajien kanssa, ja se olikin elintärkeä tapaaminen. Sitä ennen oli mennyt aivan oikeasti kuukausi tai kaksikin kun en ollut avannut gradutiedostoja kertaakaan. Olin totaalisen jumissa enkä yhtään tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. Sitten ajatukset selvenivät. Motivaatiota tai energiaa en siitä lisää saanut, mutta osasin sentään jotenkin jatkaa hommia.
Tänään tuntui ensi kertaa siltä, että tekstini on yhtenäistä eikä vain sekalainen lajitelma satunnaisesti peräkkäin lätkittyjä tekstinpätkiä. Alan hahmottaa gradua kokonaisuutena, ja tajuan, että tämä on oikeasti jo aika lähellä valmistumista. Pitäisi vain saada aikaiseksi. Kieltämättä aikaansaamattomuus ja paikallaan junnaaminen on alkanut jo käymään hermoillekin, joten toivottavasti siitä saa jotain ekstramotivaatiota.
Se kyllä täytyy myöntää, että graduni tuntuu kovin epätieteelliseltä roskalta, jota en kehtaisi ehkä edes jättää, mutta kai se on pakko. Joka kerta kun annan ohjaajille jotain luettavaa, oletan että vastaukseksi tulee vain epäuskoista "eihän näin tätä voi minään opinnäytteenä pitää" -tuhinaa ja yllätynkin, kun työstäni ei löydetä mitään korjaamattoman suuria ja perusteellisia vikoja, joiden vuoksi koko homma pitäisi heittää roskiin. Olen vain itsekriittinen perfektionisti, joka ei suostu uskomaan että tämä voisi olla jostain kotoisin. Eikä opinnäytetyön nyt mitään ihan oikeaa tiedettä onneksi tarvitse ollakaan.
Kohta voisi olla taas sellainen piste ajassa, jossa tarvitsisin vapaaehtoisia lukijoita gradulleni. Jos ei muuten, niin ainakin oikolukumielessä. Ei siis tartte olla huippuälykäs akateemikko. ;) |
|
|